Tosiaan elämä on ollut aikamoista menemistä nää kuukaudet kun uuteen maahan muutettiin...Lento Suomestä lähti 7.7 heti Ruis Rockin jälkeen (joka oli muuten älyttömän mahtava) ja me oltiin tietty tehty kaikki niin viime tipassa, että lähetiin oikeen kiireellä. Niinkin kiireellä, että mä heitin fiksuna tyttönä laatikon mihin olin ruissia varten laittanut lemppari vaatteeni, niin tietenkin roskiin. Tajusin tän virheen kylläkin vasta viikkojen päästä kun en millään niitä vaatteita löytänyt haha.
Ekana kuukautena meillä ei ollut asuntoa. Oltiin kyllä löydetty aivan täydellinen asunto täydellisellä sijainnilta, mutta se vapautui meidän käyttöön vasta 8.8. Ekat kaksi viikkoa siis elettiin sellaista ei niin kivaa matkalaukkuelämää. Muutettiin asunnosta asuntoon ja hotellista hotelliin. Sinäänsä se oli hieno kokemus, sillä samalla näimme paljon erilaisia alueita täältä. Kuten Andelin, Floran, Letnanyn ja I.P Pavlovan. Meidän oma asunto on siis Budejovickassa, ihan toisella puolella missä nämä paikat ovat olleet. Praha ei niin kauhean pieni paikka ole, joten tuntui kuin olisi ollut aina uudessa kaupungissa. Meidän lemppari aluetta oli kyllä Flora hienoineen ja vanhoineen rakennuksineen.
Kaiken tämän seikkailun lisäksi pääsin testaaman tsekkiläiset hammaslääkärit heti ekoilla viikoilla. Sillä mikäs muukaan kun viisaudenhammas sieltä ilmoitti tulostaan ja lukitsi suuni niin etten pystynyt syömään. Onneksi sain todeta, että Tsekeissä hamppilääkärit osaa hommansa, sillä kipu helppasi heti käynnin jälkeen jo jonkin verran ja viimeistään antibioottikuurin jälkeen kivusta ei ole ollut tietoakaan.
Kaksi viimistä viikkoa ennen muuttoa omaan kotiin, vietimme Rokytnicessä salibandyleirillä. Jesse toimi siellä tietenkin valmentajana ja minä autoin pienimpien lasten kanssa. Paikkana Rokytnice oli aivan älyttömän mahtavan huikeen hieno! Rokytnice on vuoristossa sijaitseva pieni laskettelu kylä, jonne on kyllä pakko päästä talvella. Kuitenkin vaikka paikkana Rokytnice oli upea, niin salibandy sai mut hulluksi. Pelien katsomine ja pelailu itsessään on kivaa, mutta kaksi viikkoa putkeen pelkästään salibandya... Never again.
Sen lisäksi että tulin hulluksi, niin rikotin puhelimeni. Joka tietenkin saattoi hieman edistää tuota hulluksi tulemista. Oli aika mielenkiintoinen kokemus pärjätä pari viikkoa ilman puhelinta, kun tällainen puhelinriippuvainen olen. Kyllähän tuollaisessa pikku kylässä missä päivät olivat hyvin aikataulutettuja elämä ilman puhelinta sujui oikein hyvin, mutta täällä miljoonakaupingissa ja tällä suuntavaistolla se ei oikeen onnistu.
Leirin päätyttyä suuntana oli heti Ikea. Vihdoin muutto omaan kotiin, mutta vain muutama pikku juttu puuttui. Meinaan sänky ja kaapit ja ruokailuvälineet ja sellaista pikku sälää. Ikeassa vierähti kivasti viisi tuntia ja loppu ilta menikin kalusteiden kokoamisessa. Tai siihen oikeestaan meni seuraavat kaksi päivää. Mutta kaikki oli sen arvoista. Voi sitä tunnetta kun kuukauden jälkeen pääsee omaan kotiin. Saa omat avaimet, pääsee omaan sänkyyn nukkumaan ja kaikkeista paras, sai kotiruokaa! Ei voitaisi olla onnekkaimpia asunnon suhteen. Juuri rempattu, ei mikään kauhean iso, mutta meille täydellinen. Sijainniltaan vielä parempi. Metroasemalle on muutaman minuutin matka ja kauppakeskus löytyy 10 min kävelymatkan päästä. Prahan keskustakin on vain viiden metro pysäkin päässä eli 10 min matka.
Kaikkea on keretty jo kokemaan ja toivottavasti paljon vielä edessä. Uskokaa tai älkää, mutta muutto ulkomaille ei ole kyllä millään tavalla helppoa. Se on koetellut niin mun hermoja, kuin Jessen ja mun parisuhdetta. Kuitenkin kaikki on sen arvoista. Ollaan täällä vasta kolme kuukautta asuttu, mutta aivan mahtava kokemus silti ollut. Sitä paitsi, kuka nyt ei tätä ihanaa ja kunista kaupungia rakastaisi?
0 kommenttia:
Lähetä kommentti